Iron Maiden – Shakkia Kuoleman kanssa

Ennen kesäkuista konserttiaan Helsingissä jakoi Iron Maiden haastatteluja jo syyskuussa käynnistyvää albumikiertuettaan silmällä pitäen. Allekirjoittanut pääsi kyselemään tunnelmia yhtyeen “uudelta” kitaristilta, Janick Gersiltä. Mies on ollut bändissä vasta reilut kolmetoista vuotta ja virtaa riittää.

Dance of Death

Puheliaalla tuulella olevalle Gersille ei tarvitse kuin mainita uuden albumin nimi, niin juttua alkaa tulla.

“Joo, kirjoitin tuon biisin Steven (Harris) kanssa. Se, että siitä tuli albumin nimikkoraita, on enemmänkin sattumaa. Kappaletta ei siis suinkaan kirjoitettu sillä mielellä, että nyt tehdään uuden levyn nimibiisi. Dance of Death vain istuu kaikin puolin täydellisesti levyn henkeen. Samaan tapaan kävi Brave New Worldiä kirjoitettaessa.”

“Kappaleen tarina pohjautuu vanhaan Ingmar Bergmanin elokuvaan nimeltä Seventh Seal (Seitsemäs sinetti). Siinä ritari pelaa shakkia Viikatemiehen kanssa, panoksena elämänsä. Elokuvan lopussa molemmat tanssivat kuolemantanssia yli kukkuloiden kohti taivaanrantaa.”

Kitaristin kynä on käynyt myös kappaleissa Montsegur ja Gates Of Tomorrow.

“Molemmissa kappaleissa oli Harris mukana laatimassa melodiaa, Bruce (Dickinson) vastasi sanoituksesta. Montsegur sijoittuu historiaan. Kappale kertoo temppeliritareista ja tarinan tapahtumapaikkana on Montsegurin luostari. Maidenissa sanoitukset voivatkin kertoa mistä tahansa, emme ole rajoittuneet mihinkään tiettyyn aihealueeseen. Biisejä kirjoitettaessa ongelmana on lähinnä ideoiden runsaus. Pitää valita, mitä levylle otetaan ja mitä jätetään pois.”

Sodan mielettömyys

“Paschendale on levyn kantaaottava teos, ja samalla toinen levyn suurista eepoksista Dance of Deathin ohella. Kappale kertoo ensimmäisen maailmansodan taistelusta ja on selkeän sodanvastainen. Samantapaisia asioita, sodan mielettömyyttä, olemme käsitelleet aiemminkin mm. Aftermathissä. En kuitenkaan halua saarnata tai julistaa totuutta, jätettäköön se muille. Asioita on hyvä tuoda esille ja kyseenalaistaa, mutta en usko siihen, että minä voin mennä kertomaan ihmisille, mikä on oikein tai väärin.”

Sodanvastaisuus paistaa Maidenin sanoituksissa läpi bändin historian. Esimerkki tästä on ensimmäiseen Irakin sotaan sijoittuva ja jälleen ajankohtainen Afraid to Shoot Strangers.

“Afraid to Shoot Strangers ei niinkään kerro sodasta, vaan siinä pyritään luotaamaan yksittäisen sotilaan ajatuksia taisteluissa. Miltä tuntuu, kun pitää ampua toinen ihminen? Miten perustella itselleen tekonsa? Näihin kysymyksiin ei ole helppoja vastauksia.”

Viimeaikaisiin tapahtumiin Irakissa mies ei sen sijaan suostu ottamaan kantaa.

“Olen muusikko, en poliitikko, enkä mielelläni puhu tästä aiheesta Maidenin yhteydessä. Itselläni on kyllä vahvoja mielipiteitä asiasta, typeryyttähän se olisi, jos tällaisesta kysymyksestä ei mielipidettä löytyisi. Asia pyörii kyllä mielessä, usko pois”, virnistää Gers paljonpuhuvasti.

Kolme amigoa

Adrian Smithin palattua bändiin Dickinsonin kanssa vuonna 1999, on Maidenissa ollut kolme kitaristia. Kolmen kitaran käytöstä on myös puhuttu paljon Brave New Worldin (2000) julkaisusta lähtien.

“Kolmen kitaran käyttöä ei pidä liioitella. Haluamme kuitenkin kuulostaa Maidenilta, emme tehdä neoklassista kitara-albumia, jossa triolit sinkoilevat joka suunnasta. Kolmen kitaran tarkoitus on yksinkertaisesti tehdä biiseistä paremman kuuloisia. Kitaristien on siis heitettävä egot nurkkaan ja ajateltava kokonaisuutta. Harmonioita toki käytetään runsaasti, mutta homma lähtee pienistä asioista. Voidaan soittaa vaikkapa ylä- ja alaoktaavi, staccato-rytmiä, pitkää sointua tai laukkakomppia. Esim. The Number of the Beastissa Adrian on virittänyt D-kielen alavireeseen, minä vedän soinnun pitkänä, kun taas kaksi muuta kitaristia demppaavat soinnun. Tarkoitus on siis näillä pikku jutuilla saada homma kuulostamaan paremmalta.”

Gers soittaa livenä myös monia Smithin sooloja 80-luvulta. Kädenväännölläkö ne soolot jaetaan kitaristien kesken?

“Itse en koskaan pyri kopioimaan sooloja levyltä, joten tässä mielessä olemme erilaisia soittajia Adrianin kanssa. Jos tästä pitää, niin hyvä, jos ei, niin huono homma. Sooloista ei suinkaan tapella, vaan ne pyritään tasaamaan kitaristien välillä sopivassa suhteessa. Esim. Revelationsia harjoiteltaessa ennen kiertuetta Adrian sanoi, että soita sinä tuo soolo. Kyse ei ole egoista tai keskinäisestä kilpailusta – kaikki osaavat soittaa ja kaikki tietävät sen. Välillä pitää osata myös astua pois valokeilasta. Ei maar, itse asiassa Adrian laskuttaa meikäläiseltä viitosen per soolo!”, Gers nauraa.

Kiertue-elämää

Maidenin kesäkuussa startannut kiertue jatkuu yhä. Loppu häämöttää vasta pitkällä vuoden 2004 puolella.

“Tällä kiertueella soitamme lähinnä festareilla, kuten Doningtonissa ja Roskildessa, ja hienoa on ollut. Uuden levyn biisejä emme kuitenkaan voineet, emmekä halunneet soittaa. Uudet kappaleethan olisivat nimittäin olleet netissä alta aika yksikön. Lisäksi emme halunneet seisottaa ihmisiä kuuntelemassa kahta tuntia biisejä, joita he eivät ole koskaan aiemmin kuulleet. Kiertueella kuullaan siis musiikkia hiljan julkaistujen Visions of the Beast -DVD:n ja Edward The Great -kokoelmalevyn hengessä. Idea tähän lähti, kun huomasimme monien uusien bändien listaavan meidät vaikuttimikseen. Edward The Great ei olekaan suunnattu Maiden-faneille, vaan sillä tavoitellaan kokonaan uutta kuulijakuntaa. Hevin parissa on nimittäin nykyään paljon porukkaa, jotka eivät ole kuulleet meistä muuta kuin korkeintaan nimen. Keikoilla meillä on tilaisuus vakuuttaa kokoelman innoittamat uudet fanit.”

“Kuluva kiertue ei myöskään ole pelkkä greatest hits -kiertue, kuvaisinkin biisilistaamme retrospektiiviseksi. Soitamme perushittien lisäksi myös harvemmin soitettuja kappaleita, kuten Revelations ja 22 Acacia Avenue, sekä uudempaa materiaalia. Syyskuussa levyn julkaisun jälkeen pakka pannaan tyystin uusiksi: uudet biisit, uudet lavarakennelmat, uusi kiertue. Kiertueiden välillä pidemmän vain reilun kolmen viikon tauon, ja taas mennään. Suomeenkin palaamme loppuvuodesta.” (Helsinki 10.11.2003, toim.huom.)

Entä tulevaisuus? Vieläkö on lupa odottaa lisää albumeita ja kiertueita?

“Ken tietää. Näin pitkiä kiertueita ei kuitenkaan tulla enää tekemään, välillä on pakko ladata akkuja. En halua että Maidenista koskaan tulee parodia itsestään, olen nähnyt kuinka näin on joillekin bändeille käynyt. Vaikka soittaisit samoja biisejä samoissa releissä, ei auta jos asennetta hommaan ei enää löydy. Vaatteet eivät tee miestä. Kipinä on oltava, ja jos se on kadonnut, on aika lopettaa hommat. En kuitenkaan tarkoita asenteella mitään Defenders of the Faith -paskaa; meillä on sopivassa määrin kieli poskessa, mutta musiikki otetaan vakavasti.”

“Olemalla oma itsemme olemme raivanneet tiemme läpi vuosikymmenten. Muotivirtauksista välittämättä olemme tehneet itsemme näköistä musiikkia ja samalla periaatteella jatketaan edelleen. Kuinka kauan, sitä en tiedä. Ajattelen aina, että tämä voi olla viimeinen kiertueemme. Uusia albumeita en lupaa, mutta toivotaan parasta.”

Juttutuokiomme jälkeen suuntasi hyväntuulinen kitaristi vielä fanitapaamiseen. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin Helsingissä kuultiinkin jo The Number of the Beastin alkutahdit.

Haastattelu julkaistu : 2003-07-28
Kirjoittaja : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua