Dirty Projectors – Marraskuun vierailija

Dirty Projectors on käytännössä yhtä kuin 26-vuotias newyorkilainen Dave Longstreth. Mies on tehnyt 2000-luvulla alati vaihtuvien kokoonpanojen kanssa neljä virallista pitkäsoittoa ja yhden EP:n, jotka kaikki tunnetaan ennenkaikkea vahvoista konsepteistaan. Longstrethin biisit ja albumit ovat kuin mielipuolisia unia, joissa hurjat tarinat ja laaja musiikillisten vaikutteiden paletti sulautuvat yhdeksi jättimäiseksi fantasiaksi. Yhtyeen uusimman seikkailun innoittajana toimi, kuinkas muutenkaan, Black Flag.

Projectors on vastikään saanut uutukaisen Rise Above -levynsä kauppoihin asti, mutta Dave Longstreth ei vaikuta erityisen kiinnostuneelta siitä puhumaan. Ehkä aikaa levynteosta on kulunut liian vähän, ehkä hän on jo vastannut liian moneen typerään kysymykseen – niin tai näin – mieheltä on vaikea saada levyyn liittyviin tiedusteluihin juuri muuta kommenttia kuin “kyllä” tai “ei”. Noh, eihän kukaan taiteilijaa velvoitakaan työtään kuvailemaan.

Rise Above on sanalla sanoen hulppea levy. Kaikki albumin biisit ovat uudelleenkirjoitettuja versioita Black Flagin Damaged-klassikon kappaleista. Longstreth työsti sävellykset muistikuvien pohjalta ja ikään kuin uneksi Damagedin uudelleen: hän ei ollut kuullut koko levyä kymmeneen vuoteen, eikä kuunnellut sitä nauhoitusten aikanakaan. Tämä on levyä kuunnellessa helppo uskoa. Katkelma siellä ja yksinäinen melodianpätkä täällä saattavat olla kotoisin suoraan Greg Ginnin vanhoista biiseistä, mutta ensisijaisesti levy on itsenäinen teoksensa, ei missään nimessä cover-albumi.

Yllättävät konseptit eivät toki ole mitään uutta bändin ystäville. Edellinen albumi The Getty Address oli suuruudenhullu “glitch-ooppera”, jonka tarina sijoittuu espanjalaisen valloittajan Hernán Cortésin saapumiseen Amerikan mantereelle ja kohtaamiseen atsteekkien kanssa 1500-luvun alussa. Ja ikään kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä, on kolonialismin historian kautta valottuvan aikalaiskritiikin lyriikat osittain koostettu katkelmista Eaglesin biisejä. Koko ooppera onkin omistettu Eaglesin nokkamies Don Henleylle, jonka mukaan teoksen päähenkilö on myös nimetty. Tervetuloa Dave Longstrethin päähän!

– En ollut mitenkään erityisemmin suunnitellut tai hautonut Black Flagin versiointia. Ajatus vain iski! Se kysyi minulta, miksi en tekisi tätä. Rise Above ja Depression olivat ensimmäiset biisit, jotka levylle kirjoitin, Longstreth muistelee.

Koko Rise Above on hyvin tasalaatuinen ja yhtenäinen levy, villejä hyppäyksiä tyylistä toiseen ei levyllä tapahdu. Jokaisella albumilla bändin kokoonpano on muuttunut lähes kokonaan ja tätäkin levyä varten studiossa oli kokonaan uusi miehistö.

– Kuten The Getty Addressilla, tein nuotit ja soittajat hoitivat hommansa, kuvaa Dave levyn syntytapaa lyhyesti.

Lokakuun alussa Lontoosta käynnistynyt Euroopan kiertue on nelihenkisenä kiertävälle yhtyeelle suhteellisen pitkä rupeama. Bändin saapuessa Suomeen marraskuun puolivälissä on keikkoja takana jo kaksi tusinaa ja edessä vielä kymmenkunta. Rise Abovella isossa roolissa olevia naisvokalisteja ei ole kiertueella mukana, vaan heidän tonttiaan hoitaa myös bassoa soittava Angel Deradoorian.

– Settimme on tällä kertaa sekoitus uutta ja vanhaa materiaalia, emme soita yksinomaan Rise Aboven biisejä. Kulunut viikko Euroopassa on kieltämättä ollut ihan hullun kiireinen.

Jos The Getty Address sisälsi musiikillisia viitteitä afrobeatiin, r’n’b:hen ja glitch-estetiikkaan, voisi uutuutta taas kuvailla yhtyeen soul-albumiksi. Kappaleita kannattelevat Longstrethin ja kahden naisvokalistin polveilevat ja risteilevät vokaalit, joissa on hersyvyyttä, iloisuutta ja ennen kaikkea huimaa kontrastia alkuperäisten kappaleiden angsti-rähinään.

– Kyllä tätä voi kutsua soul-albumiksi! Greg Ginn ei tietääkseni ole kuullut näitä kappaleita, tai ainakaan en ole kuullut sellaisesta. Tiedä sitten mitä mieltä hän olisi.

The Getty Addressia Longstreth pitää edelleen pääteoksenaan ja ilmoittaa, että se on kaikenkaikkiaan lähimpänä sitä mihin hän musiikillisesti pyrkii. Niinpä siitä on tehty myös kuvitettu versio, jonka oli tarkoitus ilmestyä jo ajat sitten. Mihin se oikein katosi?

– Se on valmis, mutta ei koskaan ilmestynyt. James Sumnerin animaatio projektiin on taatusti yksi jäätävimmistä teoksista visuaalisen taiteen saralla, mitä olen koskaan nähnyt. Mies on animaation Brian Wilson! Toivon todella, että jonain päivänä joku taho on tarpeeksi rohkea pistääkseen dvd:n pihalle, mutta toistaiseksi emme ole löytäneet ketään, joka olisi halukas tekemään sen meidän ehdoillamme.

Jos jostain bändi on suomalaisille tuttu, on se toissa vuonna ilmestyneestä Highlights from the Getty Address -EP:stä, jonka julkaisi Kari Heikosen BV2. Miten päädyitte julkaisemaan lyhennetyn version levystä, ja miten ylipäätään päädyitte yhteistyöhön Heikosen kanssa?

– Ystäväni lukiosta kertoi minulle Heikosesta, ja selvisi, että hän oli halukas julkaisemaan The Getty Addressin Suomessa. Ystäväni kunnioitti Karia suuresti ja vaistosin, että tämä tulisi olemaan jollain tapaa erityinen julkaisu. Päätimme yhdessä kuitenkin, että olisi helpompaa tehdä siitä vain “sinkkubiisit” sisältävä EP-versio. Pidin ideasta, koska olen kiinnostunut ylipäätään siitä, miten yllättäviä uusia merkityksiä asiat saattavat saada uudessa kontekstissa. Tiedäthän, pistä mitä tahansa uuteen viitekehykseen, niin saattaa syntyä jotain täysin odottamatonta ja mahtavaa. EP-versio ei luonnollisestikaan kerro levyn tarinaa kokonaisuudessaan, mutta uskoisin, että sillä on muita hyviä, välittömämpiä ominaisuuksia.

Dirty Projectors pitää kotipaikkanaan Brooklynia, samoja kulmia, mistä on viime vuosina noussut laajemman yleisön tietoisuuteen merkittävä määrä omaperäisiä pop-yhtyeitä. Suomessakin Animal Collective ja kumppanit ovat hyvin tunnettuja, ja moni olisi niputtamassa “Brooklyn-bändejä” helposti saman katon alle.

– Kauempaa katsottuna on varmasti mukava järjestellä kaoottisen oloista skeneä erilaisiin lokeroihin, mutta totuus on, että en ole ikinä edes tavannut puolia yhtyeistä, joihin meitä verrataan, tai joiden “ystäväbändiksi” meidät niputetaan. Itse ajattelen enemmänkin olevani kaikenlaisten bändiryhmittymien ulkopuolella. Vertailut ovat ontuvia myös siksi, että emme ole läheskään tyypillisin esimerkki alueen yhtyeestä.

Tyypillinen vai epätyypillinen, sitä voi käydä kohta arvioimassa Turussa ja Helsingissä. Dirty Projectors soittaa keskiviikkona 14.11. Dynamossa ja torstaina 15.11. Kuudennella linjalla.

Haastattelu julkaistu : 2007-11-09
Kirjoittaja : Risto Mikkonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua