Valitettavasti paukut edellämainittujen orkesterien karsinaan – edes Peppersin – eivät vielä ihan riitä, mutta rento meininki ja musiikista välittyvä into paikkaavat tätä puutetta suhteellisen mallikkaasti. Kolmen kipaleen aikana on vaikea sanoa, onko yhtyeellä rahkeita täyspitkään levyyn tai pitkän juoksun musiikkiuraan, mutta tällaisenaan kokonaisuus jää hiukan pliisuksi, vaikka soitto teknisesti tarpeeksi mallikasta onkin. Kaivattaisiin ehkä pieniä irtiottoja sinne tänne, jotta biisit jäisivät mieleen, sillä vaikka voi olla, ettei progeilu yhtyeen musiikkiin varsinaisesti kuulu, ei nykyisillä biiseillä vielä ihan maailmaa valloiteta. Mikäli soitto ja meininki ovat livenä samaa tasoa, voisin kuvitella, että keikka kannattaa tarkastaa mikäli kepeä, reipas kesämusiikki yhtään innostaa.