Afasian puutarhaan on aluksi vaikea löytää tietä, kun ei tiedä mistä ottaa kiinni. Lopulta kun jotain tarttumapintaa vihdoin löytää ei ote tahdo pitää loppuun saakka, sillä materiaalista ei vain löydy riittävästi kulmia, koukkuja ja yllätyksiä. Enemmänkin kokeellisen äänitaiteen kuin perinteisen musiikin puolelle kaatuva toteutus yllättää kieltämättä persoonallisella visionäärisyydellään, mutta monesti yhtyeen luomat maailmat tuntuvat sulkeutuvan liiaksi ulkopuolisilta.

Ääni vaatii täyden huomion itselleen, mutta ei anna vastaavaa määrää takaisin. Siellä täällä ilmoille heitetään suorastaan nerokkaita ideoita, mutta vastavuoroisesti miltei puolet tuotetusta äänimassasta tuntuu olevan vain - no, äänimassaa.