Innovatiiviseksikin kehuttu yhtye on melko perusteellisesti teollisella vivahteella maustetun metallin äänenkannattaja. Useassa kappaleessa on melko runsaasti apinoitu Slipknotia, että V for Violence liikkuu pikemminkin eräänlaisena aisankannattajana. Riffit, kertosäkeet ja jopa ajoittain laulu muistuttavat enemmän kuin erehdyttävästi Iowan naamariporukkaa.

Toisaalta yhdestä lupauksesta yhtye pitää tinkimättä kiinni. Tätä levyä kuunnellessa tulee väkivalta väistämättä iholle. Tosin soitannollisesti ainoastaan ajoittain, mutta laulun ja sanoitusten osalta glorifioidaan yhtyeen nimenmukaista tematiikkaa. Välillä laulusta on lähes mahdotonta saada selvää, sillä se kuulostaa pahimmillaan puolihumalaiselta sönkkäykseltä.

Kyseessä ei ole missään määrin omaperäinen levy, mutta jokusen kuuntelukerran osalta levy kulkee siedettävyyden rajoissa. Sen jälkeen alkavat ilmeiset vaikutteet rasittaa yhä suuremmassa määrin, eikä uudelle ajokerralle löydy tarvittavaa tahtotilaa.