Huminoita – Huminoita

Kun yhtyeen nimi on Huminoita, voisi helposti odottaa törmäävänsä kokeelliseen ambient-musiikkiin. Äänimaisemia tämä oululaispoppoo rakenteleekin, mutta lähinnä 70-luvun progen ja tuoreemman postrockin hengessä. Tyylikäs soundi tuo, kenties raskaiden säröriffien ja saksofonin käytön ansiosta, ensiksi mieleen King Crimsonin, mutta biisien rakenteet ovat enemmän nykypäivää. Kappaleet paisuvat kuin varkain ja heittäytyvät toisinaan kontrastia luoviin suvantopaikkoihin. Teemallista vaihtelua löytyy niukasti, kuten myös vokaaliosuuksia. Yleensä keskitytään yhden idean kehittelyyn kerrallaan.

Huminoiden musiikissa on kieltämättä paljon hyvää: komppiryhmä kuljettaa hommaa vetävästi, riffit ja melodiat toimivat ja äänimaailma on paikoin hyvinkin vaikuttavaa. En kuitenkaan täysin lämpene tyylilajiin kuuluvalle toisteisuudelle ja raskassoutuisuudelle. Levyn kuuntelusta jää hieman irrallinen olo, koska runsaasta tunnelmanvaihtelusta huolimatta se ei tarjoa selkeitä kiintopisteitä tai huippukohtia, saati järisyttäviä oivalluksen hetkiä. Tasapaksusta vaikutelmasta seuraa tasapaksu arvosana. Ehkä meikäläisellekin vielä jonain päivänä kirkastuu, missä junnaavan postrockin viehätys oikeastaan piilee.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2010-07-26
Arvostelija : Ilkka Kärrylä

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.