Avausbiisi Colder Inside kuulostaa melko tavanomaiselta poprockilta, tuoden sävellyksensä osalta hieman mieleen Joe Lynn Turner-kauden Rainbown. Hevimpänä sovituksena tämä olisikin voinut olla vielä toimivampi esitys. Kakkosbiisi Never Listen To Your Heart kulkee vauhdikkaammin ja tuo kertosäkeessään mieleen tuon Rainbow-mielikuvan vielä edellistä voimakkaampana. Demon biiseistä tämä toimii kokonaisuutena parhaiten.

Loput kaksi biisiä kulkevat popmaisemmissa ja kevyemmissä tunnelmissa. Päätösbiisiin Relentless & Unsatisfied on saatu paikoin varsin hieno aavemainen tunnelma, mutta itse biisi on venytetty liian pitkäksi eikä jaksa kantaa aivan loppuun saakka.

Demon soundit ovat valitettavan huonot. Soitto kyllä toimii hyvin, mutta soundien latteus hukuttaa bändin soittovoiman melkein kokonaan. Varsinkin rummut kuulostavat vaimeilta, pahimmillaan pahvilaatikkomaisilta, ja häviävät muun soiton alle etenkin rankemmissa kohdissa, joissa tarvittaisiin voimaa ja volumea.

Bändin yhteensoitto- ja laulutaito tuntuvat olevan bändin ikään nähden hyvällä mallilla, mutta biisimateriaalia olisi hyvä rakentaa tiiviimmäksi ja ytimekkäämmäksi. Tällä demolla etenkin kahta viimeistä biisiä oli venytetty liikaa, ja kokonaisuus jäi biisimateriaalin epätasaisuuden takia hieman sekavaksi, vaikka paljon yksittäisiä hyviä juttuja biiseissä olikin.