Necare – Ruin

Hyvät naiset ja herrat, klassikko on syntynyt! Ko. leiman ansaitseminen tänäpäivänä on jotain hyvin harvinaista, varsinkaan jos yhtyeellä on takanaan ainoastaan demonauhoituksia, mutta yhdysvaltalainen Necare onnistuu siinä tyylitajuisella debyytillään, joka kantaa levyn ilmapiiriä täydellisesti kuvaavaa nimeä Ruin.

Duon ensiteos vie kuulijan aikamatkalle 90-luvun alun Isoon-Britanniaan, jolloin sellaiset bändit kuin My Dying Bride, Paradise Lost ja Anathema loivat tärkeimmät ja legendaarisimmat eepoksensa. Näiden saarivaltion doom-suuruuksien vaikutteet ovat selkeästi kuultavissa Ruinin painostavan kauniissa näkemyksessä, jonka lyijynraskas vaikutus jää tuomiontodistajan harteille pitkäksi aikaa.

Ruinista tekee entistä hienomman se seikka, että tämäntyyppistä musiikkia ei juurikaan tehdä tänäpäivänä. Genren entiset pioneeritkin ovat nykypäivänä vain varjoja entisestään; Paradise Lost yrittää olla Depeche Mode, Anathema lähentelee Pink Floydia ja My Dying Bride on muuten vain väsynyt.

Necaren luoma julma tunnelma vie mukanaan ahdistavaan ja synkkään paikkaan, jossa ei ole valoa, iloa, rakkautta tai onnea, vaan vain ja ainoastaan surua, tuskaa ja kuolemaa. Kaikessa misantrooppisessa pimeydessään Ruin on kuitenkin rauhoittava kokonaisuus, jonka turmiollisen herkässä syleilyssä tuomion opetuslapset ovat kuin kotonaan. Necare sitoo sielusi mustaan yöhön, jonne jäät pysyväksi vieraaksi, etkä tahdo poistua.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2004-04-27
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.