Yakuza – Samsara

Chigagon kellarigurut saapuvat jälleen ryskämään keskuuteemme yhä hämärämmin aaltoilevan jazzcorensa voimin. Kolmas albuminsa Samsara onkin melkoinen pala nieltäväksi, ja noin kymmenennen kuuntelukerran jälkeen alkaa vasta tarkemmin hahmottamaan yksittäisten elementtien tarkoitusperiä. Aaltoileva ja viekas toimivat avaintermeinä levyyn tutustuessa. Tunnelmat lipuvat vaivattomasti toistensa lomitse kuitenkaan herpaannuttamatta mielenkiintoa hetkeksikään. Ja jottei vallan noustaisi pilviin, osaa Yakuza nuijia kuuntelijaa tarvittaessa siihen malliin, että turhat haaveet taivaspaikasta unohtuvat saman tien.

Samsara on kollektio, joka luottaa tunnelmalatauksen luomiseen vahvoilla äänimaisemilla. Runsaasti käytetyt saksofonit maalailevat läpi levyn omaa kellanruskeaa hiekan täyttämää maisemaansa. Levy vahvin omaleimaisuus tuleekin juuri saksofonein soitetuista ja pianoin ja selloin säestetyistä instrumentaalipaloista, jotka nivovat yhteen Samsaran henkistä selkärankaa. Yakuzan juuret ovat grindjyryytyksen ja yleisestikin varsin raskaan ilmaisun mullissa, mutta yhtye onnistuu pitämään kappaleensa polveilevina sortumatta ylenpalttiseen kikkailuun. Levy ei kuitenkaan onnistu koko pituudeltaan pitämään kiinni yhtenäisyydestään, ja sen muodoista on välillä hankala saada kiinni. Eteerisyys puskee silloin tällöin hieman liikaa pintaan ja tekee Samsaran maailmasta kangastuksenomaisen: portit ovat selvästi auki, mutta kun kulkee lähemmäksi, se vain näyttää pitkää nenää ja loittonee tavoittelijastaan.

Yakuza on taitavia soittajia täynnänsä, ja Bruce Lamontin virkistävästi erilainen puhtaan huudon ja örähtelyn sekoitus on omiaan leikkaamaan apposen auki tajunnan, jonne vihaisen verbaalivirran on helppo iskeytyä. Kunpa vielä olisi sanoituksetkin, joita lukea… Myös pohjarakenteen monipuolinen rytmiikka ja taitava rumpali sitä ohjailemassa ovat Yakuzan voittajapuolia. Levy soi lujaa, hieman utuisesti ja varsin murskaavasti. Kitarat jyrisevät ihailtavan likaisesti, ja löytyyhän sitä kuuluisaa dynamiikkaakin sieltä täältä. Yleensä kun tämän päivän extremekiekot on puristettu hyvin ilmatiiviiksi kuutioiksi.

Samsara tarjoaa vaihtoehtoa perusräiskyttelylle, kuten jo edeltä lienee selväksi tullut, ja onnistuu siinä varsin hyvin. Paneutumista vaativa kokonaisuus tarjoaa varmasti seuraa pitkäksi aikaa, vaikka kärsiikin lievästä hajataittoisuudesta. Ota vastaan vapaalla mielellä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-10
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.