Rätön ja Lehtisalon kolmas albumi tarjoaa varsinkin sanoituksellisella puolella monipuolisuutta ja värikkyyttä. On tripimpää, usein tanssittavan retrohenkisen teknopulssin tahtiin esitettyä tunnelmointia (Isännän romanttinen illallinen olympiakullan kainalossa, Saamari kantaa olympiasoihdun stadionille), mutta myös perinteisempään laulumuottiin sopivia esityksiä (Posliinikaupan Bella). Ensin mainitussa tapauksessa kaksikko heittäytyy mielellään sanoitukselliseen höpsismin vietäväksi, foneettisuuden ja rytmin ajaessa reippaasti merkityksellisyyden ohitse, ja jälkimmäisessä tapauksessa saa, yllättävää kyllä, kuulla täysin ymmärrettävääkin tekstiä. Levyn erikoisinta ja mielikuvituksellisinta antia on ”merten oikeuslaitos” Handersonista kertova Ihanan syyllinen pallokala -hassuttelu.

Viime viikolla mä pallokalan vangitsin, myrkytyksestä se syytteen saa
Kalmarille raudat lonkeroihin lukitsin, soutuveneen kaatoi tahallaan
Pyrstönjäljen oli sinivalas jättänyt iskiessään rannan hotelliin
Suurennuslasillani paljastin ja kuvasin, syyte eilen juuri nostettiin

Rättö ja Lehtisalo ovat useaan otteeseen ja monessa eri yhteydessä osoittaneet olevansa mestareita hypnoottisen minimalismin ja vinksahtaneiden ylilyöntien yhteen sovittamisessa. Sitä he ovat nytkin. Mutta harvoin parivaljakko on näin rohkeasti syleillyt myös musiikkinsa viihteellisempiä puolia. Lopputulos on valloittava sekoitus eriskummallisuutta ja mukaansatempaavaa leikkisyyttä. Ed Benttonin briljanttia stabilismia tai Taivaallista kylpysaippuaa on yksinkertaisesti pirun hauska kuunnella. Silloinkin kun se ei edes yritä tavoitella järjellisyyttä, on musiikissa aidosti innostunutta henkeä ja tekemisen iloa. Se välittyy myös kuulijalle, pakottaen väkisinkin hyväntuulisen virneen kasvoille. Hymy hyytyy vasta levyn lopetuksen, elektrokitschiä ja suurieleistä dramatiikkaa hieman epäonnistuneesti yhdistelevän Lasitehtailijan pataljoonan ylipommieverstin kohdalla.

Vielä on mainittava albumin nerokkaan yksinkertainen kansiratkaisu. Kuvitusta ei ole lainkaan, vaan kansipapereihin on painettu MJ Präpin kirjoittama Ed Benttonin briljantti stabilismi -novelli, joka sekin edustaa varsin mainiota hämmennystä. Tämä selittää myös sen, miksi levyllä on kaksi nimivaihtoehtoa.