Hullut Hattuset – Hattulammen Juhlapäivä
Lapsille suunnattu musiikki tuo yleensä mieleen Mikko Alatalon känkkäränkät, Fröbelin palikoiden hieman
laskelmoidun oloiset hauska setä -maneerit ja toisaalta M. A.
Nummisen anarkistiset hetket jänispuvussa.
Joensuulaisorkesteri Hullut Hattuset sekoittaa hieman näitä kaikkia ja esittelee samalla perheen pienimmille suuren joukon erilaisia musiikkityylejä. Kitsintäyteisyydessään erinomaisesti toimivat aasialaisen ja arabialaisen musiikin näytteet sekä tango-, kantri-, punk- ja jazzvivahteet sopivat yllättävän tyylikkäästi samalle levylle. Myöskään hevikansaa ei ole unohdettu: piratismin salat väärin ymmärtävistä, mammonan sijasta vettä himoitsevista öykkäreistä kertovan Merirosvoina maailman -raidan väliosa ja kertosäe voisivat toisin sovitettuina löytyä Teräsbetonin tai Finntrollin seuraavalta tuotokselta. Fantasiamaailmalle kumartava Siivekäs ukkonen on jo toteutukseltaan silkkaa perinneheviä, ja viimeistään Ei siis hai -rantarallin loppuvenytys paljastaa, että yhtye on kuunnellut 80-luvun klassikkonsa. Kaukoitähenkisen Yu-kin kulkusten väliosa on sen sijaan silkkaa doomia, joka saattaa pelottaa perheen nuorimpia. Sovitusten yksityiskohdat ovat pikantteja ja havainnollistavat, miten pienillä nyansseilla tunnelmia voi vaihdella voimakkaasti.
Kokonaisuus vaikuttaa aluksi hyvinkin korkealentoiselta natiaisille, sillä tiuhaa tahtia vaihtuvat äänimaisemat saavat kokeneenkin kuulijan pään helposti pyörryksiin. Kenties on kuitenkin hyvä olla aliarvioimatta pienten ihmisten ymmärrystä. Musiikillisesti liikutaan joka tapauksessa sen verran varmalla maaperällä, että toisenlaisilla sanoituksilla monesta kappaleesta saisi jo sellaisenaan ns. vakavasti otettavaa aikuisten musiikkia – esimerkiksi intialaisveisu Byy-Diin, käärmeenlumooja on silkkaa Ismo Alanko Säätiötä. Mukaan on kunnon camphengessä heitetty täkyjä, jotka eivät välttämättä aukene perheen pienimmille; “jos on nakit silmillä, etkä näe mitään” ja “voihan lebensraum, se vei mun tannenbaum” saattavat sen sijaan nostattaa suupieliä varttuneempien keskuudessa. Lapsille sanoitukset paitsi kertovat mielikuvituksellisia tarinoita myös antavat varastamiseen ja nenän kaivamiseen liittyviä terveitä elämänohjeita.
Hattulammen juhlapäivä vaikuttaa aidosti koko perheen käyttöön soveltuvalta äänitteeltä. Ikäihmiset ovat tyytyväisiä, jos levy pitää riiviöt hetken aloillaan, ja nuoriso nauttii siitä vähintään yhtä paljon parin kiljukanisterin jälkeen. Bändin ensimmäistä Tavastian-keikkaa saanee kuitenkin vielä odottaa, sillä suosio Joensuun seudun päiväkodeissa ei ota laantuakseen.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-06-01
Arvostelija : Antti Kavonen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]