Kokonaisuudessaan bändi soi sen verran omaperäisesti, että sitä ei muutaman kuuntelukerran jälkeen tule sekoittaneeksi ihan jokaiseen kanssatuotokseensa. Mukava asia on myös, että bändin soundi ei ole kovin metallinen, vaan sitä jokaisen bändin parasta kaveria, omaa juttua, on uskallettu hakea hieman kevyemmistä maisemista kuin Kotiteollisuus-osastolta. Hyvä niin.

Nyansseja kappaleisiin silti toivoisi lisää. Näillä eväillä bändi on juuri ja juuri läpilaulu ja soitto-linjan yläpuolella ja varsinkin lauluosuuksien 110% laulupanos vaatisi välillä vahvempaa tulkintaa ja urheutta vetää homma välillä turvallisen ulkopuolelle. Yritysvalmennuksen termein; jotta yksilö tai yhteisö voisi kehittyä, on astuttava mukavuusalueelta epämukavuusalueelle ja tehtävä töitä sieltä käsin saavuttaakseen parempaa tulosta. Tällä levyllä vain lyriikoiden osalta on päästy tuolle kehittymisen asteelle ja ne ovatkin maailmanlopunmeininki-teemaisina levyn kehittyneintä antia. Ja vaikka tekstit hieman päivittelyksi menevätkin, ovat ne huomattavasti kiinnostavampaa kuultavaa kuin rakkausitkuvirret tai vastaavat populaarimusiikkia raastavat sanoitukselliset vitsaukset.

Demolta on kuultavissa että materiaalia on työstetty ja viilattu ennen kuin sitä on lähdetty äänittämään ja tarjoamaan neljän seinän ulkopuolelle. Näillä näytöillä on tulevalta materiaalilta jo lupa odottaa aika paljon.