Mors Principium Est – Liberation = Termination

Liberation=Termination on tuonut Mors Principium Estin maalilinjan tuntumaan, jyrkänteen reunalle. Kolmannelle albumille kohdistuvat kovat odotukset yhdistettyinä perustaja-säveltäjäkitaristin levyn teon jälkeiseen eroamiseen pistäisivät kovemmillekin jätkille palan kurkkuun. Mutta ainakin albumimitassa yhtye näyttää kaikille pitkää nenää ja piiskaa riffikoneensa sellaiseen vimmaan, että ennakkoluulot ja -odotukset saavat jämäkällä kädellä kyytiä. Melodiseen riffimyrskyyn on sekoitettu sitten viime tapaamisen entistä enemmän industriaalia äänimaisemaa ja nopeusmittarin neula kääntyy jälleen himpun verran enemmän kaakon puolelle. Lähtökohdat ovat siis varsin otolliset kassaholvin räjäyttämiseen.

Huomio kiinnittyy pakostakin yhtyeen tekniseen osaamiseen, sillä huimat kitarataituroinnit nousevat sanamukaisesti räjähdysherkkään lentoon, kun rumpupatteriston takana istuva Mikko Sipola antaa raajojensa päästä täyteen vauhtiinsa. Kitarasoolojen sankarimainen ote antaa albumin rujolle yleisilmeelle ylvään nosteen, ja vaikka sormet lentävät joskus erittäinkin hanakoin ottein otelaudoilla, mihinkään turhanpäiväiseen runkkaamiseen ei useinkaan sorruta, vaan tavoite pysyy selkeästi biisien iskevyyden maksimoimisessa.

Albumilta erottuvat edukseen todella hämäävästi alkava The Animal Within ja sitä seuraava Finality, jonka vauhdikkuus tarttuu niskavilloista niin tiukalla otteella, että replay-nappula joutuu kovaan kestotestiin. Tämän jälkeen albumi taantuu hieman, osittain pelkästään sen takia, että tässä vaiheessa suurimmat yllätykset on koettu ja yhtye turvautuu melko perinteisiin melodiakulkuihin, vaikka agressio jyllääkin päällimmäisenä. Albumin puolivälissä suurimman sutimisen taltuttaa instrumentaali Forgotten, jonka jälkeen on taas miellyttävä rynnätä vinttikoirana saaliin perään. Sinners Defeat joutuu kuitenkin toimittamaan lähinnä välipalan asemaa, sillä tempojarrua iskevä juntta The Distance Between osoittautuu uskomattoman jylhäksi biisiksi ja nousee pelkästään jo tunnelmansa puolesta albumin kärkikappaleiden joukkoon. Tällä kertaa voi myös huoletta puolustaa taustalle ladatun jousisovituksen tarpeellisuutta, sillä biisin hienot melodiakulut saavat näin huomattavasti tukevamman ponnen alleen.

Seuraava biisikaksikko edustaakin sitten jälleen perinteisempää melokuolorutistusta, mutta lopunajan tahdit toimittava instrumentaali Lost Beyond Retrieval tyyntyy jälleen pehmeiden tunnelmien valtaan. Albumin draamankaari on poikkeuksellisen vahvaksi rakennettu, ja vaikka sekaan mahtuu tasapäisempääkin materiaalia, pysyy mielenkiinto tehokkaasti yllä, kun tietää saavansa nurkan takana taas tanakasti päihinsä.

Miinuspuolet löytyvät lähinnä tuotantopuolelta, sillä albumin kylmä ja melko synteettinen soundi vaikeuttaa kappaleiden sisäistämistä, ja tuntuu siltä, kuin albumi säilyttäisi aina vähintään käsivarren mitan kuulijaan. Toiseksi ikäväksi puoleksi nousee kappalemateriaalin hienoinen tasapäisyys. Ahkera kuunteleminen kuitenkin palkitsee yrittäjänsä ja Liberation=Termination tulee varmasti pyörittämään ahkerasti metallikansan päätä, niin Suomessa kuin rajojen ulkopuolellakin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-03
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.