Onko Hetero Skeleton liikaa maailmalle? Onko bändin musiikissa jotain niin vaarallista tai sairasta, että koko maailma on päättänyt yksissä tuumin abortoida yhtyeen levyn kylmän viileästi kuin intialainen pariskunta tyttösikiön konsanaan? Halutaanko albumi hukuttaa koko levymeren syvimpään eBay-uomaan, josta vain ahnaiden kulttilevyjen keräilijöiden on se mahdollista vuosien päästä onkia esiin suomalaisten ug-artistien unohdettuna yrityksenä saada musiikkiaan kuuluville Amerikan suurimmalla ja kauneimmalla melulafkalla?

Hetero Skeleton on napannut nimensä amerikkalaiselta melurokin klassikolta, Butthole Surfersilta. Turha kuitenkaan luulla, että Buttholen tuotannosta löytyisi härskiyskertoimeltaan tätä vastaavia tuotoksia. Eikä tämänkään päivän möykkätarjontaan verrattuna tätä tule mieleenkään keskivertokamaksi kutsua: esimerkiksi juuri albumin julkaisijan, Loadin, mittavasta katalogista ei ainakaan allekirjoittaneen korviin ole näin poukkoilevaa esitystä osunut ensimmäistäkään.

Toisin on kuitenkin Japanissa, josta Hetskujen varsinaisia hengenheimolaisia onkin helpompi löytää. Enemmän kuin mitään muuta, nostaa Pàjaro Velludo mieleen muistumia 80-luvun japsiskenen levyistä: Boredomsin ensimmäisistä, Eyen Hanatarash-projektista tai vaikka Hijokaidanin alkuaikojen keikkataltioinneista. Kun näihin aineksiin lisätään ripaus Brötzmannin Machine Gunia ja haisevaa Sleepy Sleepers -huumoria, ollaan jo lähellä Hetero Skeletonin meininkiä. Ja kun nämä kaikki osaset pilkotaan vielä pienemmiksi palasiksi, liitetään toisiinsa sattumanvaraisessa järjestyksessä ja lopulta voidellaan päräyttävillä soundeilla, on meillä kasassa ehta neljän pisteen bilelevy - se yksi tähti vilahtaa korkeintaan tämän kanssa nautittavaksi suositeltavan jallupullon etiketissä. Kippis!