Aftermath: Levyn Suomi. Älyttömän tiukka avausraita, ensimmäinen mielleyhtymä Diablo yhdistettynä thrashmetalliin. Tiukkaa soitantaa ja ärjymistä sekä mieleenpainuva kertosäe. Ehdottomasti demon paras biisi. Ainoa miinus kappaleen kosketinsoolo, joka ei istu kappaleeseen niin mitenkään.

April: Levyn Norja. Kappale aloitetaan "löysästi" rääkymisellä ja blastbeatilla, mutta muutetaan nykimiseksi suurimmassa osassa biisiä. Kappaleesta ei jäänyt oikein mitään mieleen, paitsi kaunis kosketintauko.

To These Silent Waters: Levyn Ruotsi. Humppakompilla jatketaan ja skandinaviametallivaikutteet vain lisääntyvät. Kappale menettää otettaan kuuntelijasta jo ennen puoliväliä biisiä, eikä alun mielenkiintokerroin riitä korottamaan fiilareita Meshuggahin lailla rytminykivään lopetukseen.

Tyly arvostelu tylylle levylle, sillä ei tätä paria kertaa enempää jaksa kuunnella. Juuri täysi-ikäsiksi päässeinä poikina kasvattaisin ensin kokemusta vielä pari vuotta, vaikka bändi onkin musiikillisesti pientä hiomista vaille melkein levy-yhtiövalmista matskua. Painotus sanalla melkein.