Rokkiniekkojen toinen promo sisältää neljä varsin perinteisen kuuloista rock-rallia. Menoa ja meininkiä riittää sopivasti, ja soitto on sujuvaa. Vaikka vauhdin hurma on vahvasti läsnä, kolahti allekirjoittaneen tajuntaan selvästi parhaiten koko lätyn nynnyin kappale, T.A.H, jonka kertosäkeen laulumelodia toimii erinomaisesti. Muutenkin laulaja Tommi Tuoriniemen rauhallisempi vokalisointi kuulostaa kypsemmältä kuin hieman väkinäisesti ulos tuleva räyhääminen. Muut kolme kappaletta ovat sitä tuttua peruskauraa, joiden kohdalla vaaka ei kallistu kumpaankaan suuntaan. Vaikka yhtyeellä ei ole juurikaan hävettävää soittotaidon saralla, ei kovin omaperäisiä komppeja tai kunnollista kick ass –riffittelyä jostain syystä kuulla. Varsinkin kitaratyöskentely rullaa ikään kuin nelosvaihteella läpi levyn. Valitettavan monessa kohdassa bändi myös tyytyy vain toistamaan jo loppuun kulutettuja koukkuja.

Toivottavasti yhtye hahmottaa ajan kuluessa oman pärstävärkkinsä kunnolla, sillä se ei vielä erotu tarpeeksi edukseen kollegoiden rinnalla. Koska pyrkijöitä kotimaan Gunnareiksi on treenikämpät pullollaan, on tämän genren pumppujen ehdottomasti erotuttava joukosta. Huonoksi tätä promoa ei voi tuomita, mutta tällä kertaa omaperäisyyden puutteen vuoksi ei kolmosta pidemmälle pötkitä.