Levyn ulkoasu on todella huoliteltu. Harvoin saa käsiinsä näin hyväsoundista livejulkaisua edes levy-yhtiöiden kautta kierrätettynä. Soundishokista selviämisen jälkeen korvat rekisteröivät kitaravetoista melodiametallia, jonka pääroolista vastaa varsin vakuuttavan tenoriäänen omistava Valtteri Virolainen. Riffit ovat kiitettävän omaperäisiä ja melodiaan nojaavia, eivätkä elähtäneitä The Haunted - trendikopioita. Lisäpisteet napsahtavat Kai Kinnuselle, joka kantaa kitarasankarin raskasta viittaa ja värittää vokaalimaailman taustaa karjunnalla ja puhtaalla laululla.

Levyn avausraita Bringer of the Black Rose sisältää kaikkia edellä lueteltuja ominaisuuksia. Jo säkeistö onnistuu koukuttamaan kuulijansa ja kertosäkeeseen mennessä stop-nappulan voi poistaa tarpeettomana. Kakkosraita Mind Control on ehkä turhankin seesteinen, mutta kolmas kappale Isolation palauttaa meiningin uomilleen. Vierailevan laulajan, Suvin, esittelevä Farewell pudottaa meininkiä taas asteen alemmalle tasolle, mutta Regret pakottaa korvat jälleen kaiuttimia kohti omaperäisillä melodioillaan ja yllättävillä rakenteellisilla ratkaisuillaan. Vaihtelussa on hyvät ja huonot puolensa. Näin kuulija ei varmasti kyllästy kuuntelemaan albumia, mutta muutamien kappaleiden sivuuttaminen saattaa käydä mielessä.

Levyn loppu on kuitenkin silkkaa timanttia. Encounter ja 28 – 32 ovat raskauttavaa todistusaineistoa Downstonen sävellyskynän terävyydestä. Lopetus on silti omassa kastissaan. Lose It on ehdottomasti levyn hienoin teos, vaikka vokaaliosasto ei keikan lopussa ole enää vakuuttavimmillaan.

aLive on harvinaisen ammattimainen ja helposti lähestyttävä tuotos, jollaisia demobändien julkaisuista löytyy äärimmäisen harvoin. Täyttä vitosta en levylle anna, sillä muutaman aLiven kappaleen perusteella Oulussa kytee potentiaalia vielä vaikuttavampaan murjomiseen. Ulkoasu ja sisältö ovat täysin kaupallista tasoa ja levyä kuunnelleet tahtovat varmasti kuulla yhtyettä muutenkin kuin aLive. Viime aikoina yhtye onkin muutamaan otteeseen lääninrajoja rikkonut, mutta toivottavasti routa ajaa pohjoisen pojat etelämmäs useamminkin.