Debyyttipitkäsoiton kappaleet rullaavat häpeilemättä esityksestä toiseen samalla primitiivisellä kompilla, ja onnistuneimmat vedot Katuvalojen välkkeen sekä Yläkerran tytölle- ja Yli mutakuoppien -rallien johdolla ovatkin tulleet tutuiksi kaikille keikoille eksyneille. Suurimmalla osalla aiemmin tuntemattomiksi jääneistä kappaleista ei tässä vaiheessa bändin uraa ole kuin kuriositeetin virka - duo on jo näyttänyt pystyvänsä muokkaamaan samat elementit näitä paremmiksi kokonaisuuksiksi. Myös balladiosastolla ollaan näin jälkiviisaasti katsoen hieman metsässä: Rakastuin sun unelmaan on herttainen mutta sangen ponneton slovari myöhempiin iskusävelmiin verrattuna.

Debyyttiä paremmin toimii kompakti viisiraitainen Pielisjoki-EP, joka esittelee yhtyeen tuttua kaavaa sopivasti modifioituna. Hälytys! räjäyttää pankin oivasti, ja Pielisjoki, bändin hitureista kenties onnistunein, osoittaa, että bändin livepainotteisuudesta huolimatta kappaleet voivat toimia erinomaisesti myös kotikuuntelussa.

Bonusraitoina yhtye tarjoilee kuusi livekappaletta, joista sangen yllätyksetön Beibi, nyt on jouluyö sekä mainiosti koukuttavalla kosketinmelodialla varustettu Saavumme Joensuuhun ovat ennenjulkaisemattomia. Kitaralla ja rummuilla maustettu balladi Linnut toimii mainiosti, ja taustalla mekastava yleisö on luonnollisesti innoissaan kotiseudun pojista ja kosketinsoittaja Wilhelm Meisterin lisääntyneistä lauluosuuksista. Mainittakoon, että yksinkertaisen soitinarsenaalin johdosta live- ja studioäänitteiden laatu ei juuri eroa toisistaan.

Lienee makuasia, kannattaako orkesterin tuotantoon tutustuminen aloittaa tästä kokoelmasta vai Niinivaara Express -pitkäsoitosta, mutta on muistettava, että todenmukaisimman kuvan yhtye antaa itsestään nimenomaan lavalla.