Klaus Thunder & Ukkosmaine – Salamasiskot, salamaveljet

Pakko myöntää, että Salamasiskot, salamaveljet -pitkäsoiton ilmestymisen alla takaraivossa tuntui pieni pelko: onko sympaattista, maanläheistä soundia mahdollista uudistaa menettämättä kotikutoista tunnelmaa mutta kuitenkin siten, että tapahtuu välttämätöntä musiikillista kehitystä? Klaus Thunder & Ukkosmaine ei onneksi jää puntaroimaan vastausta vaan tuttuun tyyliinsä kiskaisee maton epäilysten alta sen kummempia kyselemättä. Kolmannen kokopitkän timantinkova alkupuoli osoittaa, että vanhaa tuttua sointia voi päivittää ja täydentää hyvällä maulla. Uusien soundien yhdistyminen kehittyneeseen sävellystaitoon tuottaa aiempaa monisävyisempää ja parhaimmillaan hengästyttävän tarttuvaa materiaalia.

Jylhällä kertosäkeellä rullaava Ukkosmaineeseen, energisellä kosketinsoololla varustettu nettisinkku Mansikkakausi sekä tutusti nyrjäneeseen Ukkosmaine-tyyliin nykivä <3 tekevät jo ensikosketuksella vahvan vaikutuksen. Väliosat, kappaleiden sisäiset tunnelman vaihtelut ja muut tehokeinot toimivat ongelmitta, eikä kappaleita enää voi jakaa suoraviivaisesti nopeisiin vetoihin ja balladeihin kuten bändin alkuaikoina. Muutokset esimerkiksi debyyttipitkäsoiton materiaaliin ovat niin valtaisat, että duon työn jälkiä tekee mieli kutsua suorastaan progressiivisiksi. Uudistuksiin kuitenkin tottuu yllättävänkin nopeasti, mikä kielinee yksinomaan herrain hittivainusta.

Itsensä kuuloisten ja iskevien melodioiden ohella duo viljelee kappaleisiin pikantteja yksityiskohtia. 80-lukuisia Commodore-vaikutteita lasketellaan mukaan hieman Machinae Supremacyn tavoin, ja kenties maukkaimmasta hetkestä vastaa kitarasyntetisaattorillaan sooloileva vieras Miihkali “Shakaali” Jaatinen.

Bändille tyypillistä hulluutta on vahvasti läsnä raivostuttavaan toistoon perustuvassa On/Offissa sekä Pussailumetsässä, jossa Wilhelm Meister innostuu esittelemään erilaisia kosketinsoundeja rautalangasta vääntämällä. Herkistelyosastolla ei osuta aivan yhtä nappiin kuin esimerkiksi edellislevyn mainiolla Linnut-vedolla: Sydämeni jäi sovituskoppiin on kuitenkin haikeutensa ja osuvan sanoituksensa ansiosta onnistunut esitys.

On mielenkiintoista nähdä, millaisiin mittasuhteisiin äärimmäisen epäkaupallisella pieteetillä operoivan yhtyeen suosio voi kasvaa. Jos sen joitakin musiikillisia ratkaisuja muokkaisi valtavirtapopin suuntaan, hittipotentiaali olisi melkoinen, mutta ainakin tähän asti duo on onnistuneesti tasapainoillut omalla tiellään tarttuvuuden ja friikkiyden välimaastossa. Keikoilla viihtyvää kulttikansaa on joka tapauksessa nytkin melkoisesti, ja olisi suotavaa, etteivät ainakaan kaikki Ukkosmaineen ihmissuhdeteemat kosketa heitä: sanoituksissa särjetään sydämiä ja rakastutaan sellaiseen tahtiin, että yksittäisen henkilön kohdalla pitäisi puhua jo pahimman luokan seksiaddiktiosta tai loppuelämän kestävistä traumoista.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-11-20
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.