&hope still -levy on kääräisty pahvikansiin, jonka kuvissa on vesiputouksia. Krediitit ja kappalelista ovatkin kärsineet vesivahinkoja, eikä niistä ota selkoa. Teksasilainen mies musiikin takana pysyy ensimmäisen persoonan takana piilossa, sillä levy on äänitetty ”minun makuuhuoneessa” ja ”yhtyeen muodostan minä”, sen enemmän henkilöllisyyksiin menemättä. Kaikki se sopii julkaisun luonteeseen täydellisesti: levy on taiten ja huolella tehty antamaan vaikutelma jostakin huolettomasta, itsemuotoutuvasta musiikista.

Kauniisti levyn reilu kolme varttia soljuvatkin. Musiikki perustuu kerroksiin, jotka toistuvat ja limittyvät kasvaen kohtu vääjäämätöntä huippuaan. Musiikki soi kuin hillitty ja lauluista riisuttu A Silver Mt. Zion, eivätkä vertailut Constellation-levy-yhtiön muihinkaan artisteihin ole perusteettomia. Pääosin akustisin soittimin toteutettuna Silent Land Time Machine ei kuitenkaan tavoittele äänekkäitä kappaleita, vaan pikemmin intiimiä ja lumoavaa äänipunoelmaa. Lyhyet melodiakulut toimivat tarttumapintana; elektroniset hälyäänet, vokaalitaustat ja jouset perustuksena.

&hope still on sympaattinen julkaisu, jossa on myös riittävästi sisältöä kuunteluikää tuomaan. Hentoa, mutta voimakasta – sellaista mitä ei tarvitse perustella, sellaista jonka kanssa on vain mukava olla.